Kun konfliktit tulevat jäähalliin – miksi sovittelulle on nyt tarvetta urheilussa

Työskentelen vastuullisuusasiantuntijana Suomen Jääkiekkoliitossa ja olemme kollegani kanssa kuluneen syksyn ja alkutalven aikana kiertäneet Suomea Kunnioita Peliä -koulutuskiertueen merkeissä. Kiertueella olemme kohdanneet seurojen johtoa, toimihenkilöitä ja vapaaehtoisia eri puolilla maata.

Vaikka seurat, paikkakunnat ja ihmiset vaihtuvat, yksi asia toistuu yhä uudelleen: ristiriitoja ja kuormittavia tilanteita syntyy kaukaloissa ja niiden laidoilla, ja yhä useammin tilanteisiin kaivataan apua aiempaa varhaisemmassa vaiheessa.

Siksi Ylen tuore juttu urheilun konflikteista ja sovittelusta osui ajankohtaiseen ytimeen. Aihe on nyt pinnalla, eikä syyttä.

Urheilun riitapukareiden välejä selvittelevät nyt alueelliset sovittelijat

Kiusaamista, epäasiallista käytöstä ja häirintää sovitellaan alueellisten sovittelijoiden voimin olympiakomitean ja opetus- ja kulttuuri­ministeriön toiveesta.

Konflikti ei ole epäonnistuminen

Urheilussa, kuten muussakin yhteisöllisessä toiminnassa, syntyy väistämättä erimielisyyksiä. Kaikki ongelmatilanteet eivät ole epäasiallista käytöstä, eivätkä kaikki konfliktit kerro huonosta toimintakulttuurista. Ristiriidat kuuluvat ihmisten väliseen vuorovaikutukseen myös urheilussa.

Silti pienetkin konfliktit voivat pitkittyessään kuormittaa koko urheiluyhteisöä – vapaaehtoisia, valmentajia ja vanhempia. Usein vaikutukset näkyvät lopulta erityisesti lapsissa ja nuorissa, joiden harrastamisen ilo ja turvallisuuden tunne voivat kärsiä. Kentällä kuulemani viesti on usein sama: emme aina tiedä, mihin asti tilanne kuuluu meille, ja milloin pitäisi hakea apua.

Juuri tämä epätietoisuus on riski. Harvoin tilanteet kärjistyvät siksi, että kukaan haluaisi pahaa, vaan siksi, että puuttuminen viivästyy tai keinot tuntuvat riittämättömiltä.

Miksi konfliktit kuormittavat nyt enemmän kuin ennen?

Moni seuratoimija kuvaa, että tilanteet kärjistyvät aiempaa nopeammin. Taustalla on useita samanaikaisia ilmiöitä: vapaaehtoisten ja OTO-toimijoiden lisääntynyt kuormitus, epäselvät roolit ja odotukset sekä tunnepitoiset tilanteet lasten ja nuorten urheilussa. Lisäksi sosiaalinen media tuo ristiriidat näkyviksi paitsi jäähallissa myös sen ulkopuolella, usein aiempaa nopeammin ja laajemmalle yleisölle.

Usein kyse ei ole pahasta tahdosta, vaan siitä, että arjen tilanteisiin ei ole riittävän selkeitä toimintamalleja tai ne tulevat käyttöön vasta silloin, kun tilanne on jo eskaloitunut.

Sovittelu osana vastuullista seuratoimintaa

Ylen jutussa kuuluu selkeästi myös liikunnan aluejärjestöjen viesti: seurat tarvitsevat tukea tilanteisiin, joissa omat keinot eivät enää riitä. Alueelliset sovittelupalvelut on luotu vastaamaan juuri tähän tarpeeseen.

Sovittelu tarjoaa puolueettoman ja matalan kynnyksen vaihtoehdon tilanteisiin, joissa osapuolet ovat jumittuneet vastakkain tai keskusteluyhteys on katkennut. Sen ytimessä ei ole syyllisten etsiminen, vaan kuulluksi tuleminen, ymmärryksen lisääminen ja ratkaisujen rakentaminen.

Vastuullisuustyössä näen tämän kehityksen erittäin tervetulleena. Seuroille on tärkeää viestiä selkeästi, ettei vaikeista tilanteista tarvitse selvitä yksin. Ulkopuolisen tuen hyödyntäminen ei ole epäonnistumisen merkki, vaan osoitus vastuullisuudesta ja halusta suojella kaikkia osapuolia – erityisesti lapsia ja nuoria.

Miksi tästä on tärkeää puhua juuri nyt?

Koska urheilun toimintaympäristö on muuttunut, mutta toimintatavat eivät ole kaikilta osin pysyneet perässä. Odotukset, kuormitus ja näkyvyys ovat kasvaneet, ja samalla ristiriitojen vaikutukset voivat olla aiempaa laajempia ja pitkäkestoisempia.

Turvallinen, reilu ja kestävä urheilukulttuuri ei synny sattumalta. Se rakentuu rakenteista, selkeistä rooleista ja siitä, että vaikeisiinkin tilanteisiin uskalletaan tarttua ajoissa. Ennaltaehkäisy, avoin keskustelu ja matalan kynnyksen tuki ovat tässä avainasemassa.

Vastuullisuustyössä näen päivittäin, kuinka paljon hyvää tahtoa urheiluyhteisössä on. Useimmiten ihmiset haluavat toimia oikein; he vain tarvitsevat siihen tukea, sanoja ja toimivia työkaluja. Siksi on hyvä, että urheilun konfliktit ja niiden ratkaisut ovat nyt myös julkisen keskustelun aihe.

Se on askel kohti avoimempaa, turvallisempaa ja inhimillisempää urheilukulttuuria.